Useille meille pohjoisen asukkaille tuttu kaamosmasennus liittyy valon määrän vähenemiseen. Yleisesti ottaen ensimmäiset oireet ilmenevät lokakuussa ollen voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun. Lähes puolet sairastuneista kärsivät siitä lopun elämäänsä.
Helmikuussa talven taittuessa kevääseen alkavat päivät pidentyä nopeasti, minkä ansiosta oireet lievittyvät ja kevään aikana katoavat. Kesäkuukausina osa kaamosmasennuksesta kärsivistä kokee jopa poikkeuksellisen korkean mielialan jaksoja.
Kaamosmasennuksessa korostuvat jatkuvan väsymyksen lisäksi voimakas makean ja hiilihydraattipitoisten ruokien himo sekä painonnousu. Pitkät ja sikeätkään unet eivät tee olosta virkeää. Apea mieliala, ahdistuneisuus ja toivottomuuden tunne ovat tyypillisiä oireita, joiden seurauksena toimintakyky heikkenee, fyysinen aktiivisuus vähenee ja sosiaalisista suhteista vetäytyminen on tavallista.
Tiesitkö että:
- Noin 7–12 % suomalaisista kärsii kliinisesti merkittävästä kaamosmasennuksesta.
- Noin 20–25 % kokee talvella merkittäviä kaamosoireita.
- Jopa yli 40 % voi kokea jonkinasteista talven mukanaan tuomaa mielialan tai energian vaihtelua, vaikka se ei olisikaan diagnosoitava masennustila.
Ensisijainen ja erittäin toimivaksi todettu hoitomuoto neljän kuukauden etelänmatkan lisäksi on kirkasvalohoito. Aamut alkavat paremmin erityisen sarastusvalolaitteen avulla: laitteeseen asetetaan haluttu herätysaika, ja 30 minuuttia ennen herätystä siihen syttyy vähitellen kirkastuva valo jäljitellen aamun sarastusta. Herättyäsi valohoitoa voi jatkaa. Aamuisin otettuna se tahdistaa sisäistä kelloa ja lievittää oireita tehokkaimmin. Ellei sinulla ole sarastuslaitetta, voit kytkeä kirkasvalolampun erilliseen ajastimeen.
Hoidon vaikutukset alkavat näkyä jo muutamassa päivässä, ja makeanhimo lievittyy usein ensimmäisenä. Oireiden uusiutumisen vuoksi kirkasvalohoitoa suositellaan jatkettavaksi koko talven ajan, minkä lisäksi diagnoosin saaneen oireita voidaan lievittää talven yli jatkuvalla masennuslääkityksellä.
Kirkasvalohoidon tavallisia haittavaikutuksia ovat päänsärky, silmien ärsytys, pahoinvointi tai ylenpalttinen puuhakkuus. Ne ilmaantuvat useimmiten hoidon ensimmäisinä päivinä, ovat yleensä lieviä ja häviävät valoannosta vähentämällä.
Yksittäisissä tapauksissa kirkasvalohoito voi laukaista hypomanian tai jopa manian. Hypomania on maniaa lievempi, vähintään neljä päivää kestävä jakso, jossa mieliala kohoaa epätavallisen korkealle: lisääntynyt energia, unen vähentynyt tarve, puheliaisuus ja toimeliaisuus lisääntyvät, mutta todellisuudentaju säilyy toisin kuin maniassa. Ota huomioon myös terveydentilasi: Eräs ADHD-diagnoosin saanut ystäväni ei voi käyttää kirkasvaloa lainkaan, sillä jo muutaman minuutin annos vie unet kahdeksi vuorokaudeksi.
Sain pari vuotta sitten lahjaksi reilun A3-arkin kokoisen kirkasvalolampun, jota käytän talven aikana päivittäin. Aluksi se loihotti työpöydälläni päin kasvoja aamusta iltaan, mistä seurasi huomattava tarmokkuus ja muhkea migreeni. Virheestä oppineena käytän sitä nykyään koko päivän ajan lähinnä epäsuorana yleisvalona, joka heijastuu seinistä imitoiden oikeaa auringonvaloa hämmästyttävän hyvin.
Kaamosmasennuksen kirkasvalohoito
Valon on osuttava kasvoille. Silmät pidetään auki, mutta valoa ei tuijoteta.
Valaistusvoimakkuus 2500–10 000 luksia.
Hoitoetäisyys Laitekohtainen, tarkistettava käyttöohjeesta.
Hoitoaika Tehokkain aamuisin klo 5–9. Vähintään puoli tuntia viitenä aamuna viikossa vähintään kahden viikon ajan, tarvittaessa koko talven yli.
Valon lisäksi säännöllinen kuntoliikunta lievittää kaamosoireita. Liikunta on tehokkainta, jos sitä harrastaa ainakin 2–3 kertaa viikossa vähintään 30 minuuttia kerrallaan. Myös säännöllinen ateriarytmi auttaa elimistöä pysymään oikeassa ajassa. Ongelmana on saada pimeyden keskellä itsestään riittävästi irti, jotta pääsisi liikunnan ja säännöllisen, terveellisen ruokailun makuun.
Kaamosmasennuksen ensimmäiset oireet ilmenevät useimmiten 20–30 vuoden iässä. Pitkän aikavälin seurannoissa osa sairastuneista paranee kokonaan tai oireet lievittyvät, mutta 40 prosentilla vaiva ei ota hellittääkseen. Asiantuntijat muistuttavat, että toistuvista talvikauden masennusoireista kärsivän kannattaa hakeutua lääkärin arvioon, sillä kaamosmasennus on tunnistettavissa ja hoito voi huomattavasti parantaa yleistä elämänlaatua.
Lähteet: Lääkärikirja Duodecim (02.05.2023), Yle (11.12.2025)
