Shakkia puistossa
Santa Catalinan puistossa on nurkkaus, jossa jopa espanjalaiset istuvat hiljaa.
– Olen pelannut täällä shakkia ainakin kuutena talvena. Tunnistan monia pelaajia vuosien takaa, sanoo Tom Smeds.
Aluksi Tom seuraa käynnissä olevia pelejä. Kun taso selviää ja tuoli vapautuu sopivassa pöydässä, ottelu voi alkaa.
– Minulle shakki on aivojumppaa, kilpailua, tiedettä, taidetta, estetiikkaa ja luovaa toimintaa. On psykologisesti kiinnostavaa tarkkailla erilaisia pelityylejä. Haluan nähdä vastustajani, en pelaa verkossa.
– Mutta jos miettii siirtoja liian kauan, sellaisen kanssa ei kukaan halua pelata!
Pelipaikka on auki joka päivä klo 8–21, ja pelivälineet saa käyttöön 50 sentillä.
”Tango on minulle kieli”
On alkamassa milonga, argentiinalaisen tangon ilta, hotelli Concorden aulassa.
– Ennen ajattelin, että miehethän ei tanssi. Itse aloitin vasta 2015, ja argentiinalaista tangoa olen harrastanut nelisen vuotta, kertoo Unski Mäkinen.
– Tämä on näyttävä tanssi, joka vaatii vuosien harjoittelun: hieno rytmi ja älytön määrä kuvioita. Hyviä kursseja on käyty Suomessa ja täällä, ja matkakohteet valitaan tangon ehdoilla.
Ulla Karhu lisää, ettei oppi aina etene samaa tahtia.
– Välillä riidellään: ei näin! Siksi on tärkeää tanssia muidenkin kanssa. Edistyneemmiltä oppii lisää.
Milongaan kuuluu kohtelias käytös. Tanssiin kutsutaan katseella. Miehillä on siisti asu ja naisilla hame sekä korkokengät.
– Minä tanssin matalakorkoisilla nivelrikon takia – liike on parasta lääkettä.
Kuin kala vedessä
Veikko Aro-Heinilä ei lähde uimaan ilman snorkkelia.
– Niska väsyy könötykseen, jos pää on uidessa pinnan yläpuolella. Sitä paitsi tykkään katsella vedenalaista elämää. Keltaista korallia on vain vähän, mutta paljon erivärisiä kaloja ui rantavedessä ruokaa etsimässä.
Kotona Naantalissa Veikko pulahtaisi avantoon. Kanarialla tarkenee harjoittaa kuntouintia läpi talven.
– Uin aina rannan suuntaisesti, noin 300–400 metriä kerrallaan. Vastavirtaan uidessa paluumatka sujuukin nopeasti myötävirtaan.
Meduusoja tai portugalinsotalaivoja ei ole tänä talvena näkynyt. Uiminen Las Canterasilla tuntuu turvalliselta, mutta kovalla tuulella pitää pysytellä rannalla.
– Rantahiekan kuviot, joita aallot muovaavat, ovat kerrassaan hienoa taidetta!
Väriä ja valoa Veguetassa
Maalauskurssilaisten siveltimet suihkivat Casa Oasis -huvilassa. Santa Anan katedraalin kirkonkello kumahtelee naapurissa.
– Seija (Sainio) neuvoo erilaisia tekniikoita, ja minä annan mennä vaan. Saa nähdä, mitä tästä lopulta tulee, naurahtaa Oili Niittynen. Hänelle Las Palmas on tuttu kurssipaikka.
– On maalattu myös rannalla ja tehty luonnoksia vuoristossa, luolilla, ja ihailtu avaria näkymiä.
Vanhankaupungin kapeat kujat ja 1400-luvulta alkava historia sykähdyttävät kurssilaisia. Katukahvilassakin on hauska tehdä pieniä töitä lehtiöön cappuccinoa odotellen.
– Mikä parasta, kursseilla syntyy ystävyyssuhteita. Yhdet häätkin on rannalla vietetty, paljastaa Seija Sainio.
Teksti: Liisa Seppänen
