Onko ilmastokysymys valjastettu matkailijoiden rahastukseen? Ainakin se nostaa lentojen ja hotelliöiden hintoja entisestään. Laajempana huolenaiheena on kuitenkin koko järjestelmän epäluotettavuus.
Päästöjen kompensointi on aiheutetun ilmastohaitan vähentämistä tai omien päästöjen sitomista vastaavalla määrällä jossain muualla. Tämä tarkoittaa niin sanottujen päästöyksiköiden ostamista palveluntarjoajan kautta.
Päästöyksiköitä tuottavat kehittyvissä maissa olevat projektit, joilla vaikkapa suojellaan metsiä tai vaihdetaan energiatehokkaampiin laitteisiin. Kun päästövähennys on tuotettu ja tarkastettu kolmannen osapuolen toimesta, myönnetyt päästöyksiköt lisätään rekisteriin. Kun yksikkö myydään kompensointiin, se mitätöidään rekisterissä. Päästöjä aiheuttavasta toiminnasta voidaan tällä tapaa saada ilmakehän kannalta teoriassa neutraalia.
”Jotta kompensaatiota kiistattomasti tapahtuisi, on tuotetun päästövähennyksen oltava todellinen, mitattavissa, pysyvä ja lisäinen. Lisäisyys tarkoittaa, että päästövähennystä ei olisi tapahtunut ilman projektia, ja että projektia ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman päästöyksikköjen tuomaa tuloa”, kirjoittaa Sitran johtava asiantuntija Mariko Landström.
Yksinkertaistettuna en olisi voinut ostaa uutta energiatehokasta liesitasoa ilman myymieni päästöyksiköiden tuottamaa tuloa. Uudella liedellä makkarakeittoa kokkaillessa säästetty sähkö vanhaan lieteen verrattuna on nyt päästöyksikön ostaneen käytettävissä jossain päin maailmaa.
”Pysyvyys on huolena varsinkin maankäyttöön liittyvissä projekteissa, joissa istutettu metsä voi vaikkapa palaa, ja saavutettu ilmastohyöty näin kumoutua. Vähennyksen todellisuus edellyttää, ettei hiilivuotoa ole tapahtunut, eli projekti ei ole aiheuttanut päästöjen lisäystä muualla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi hakkuiden siirtymistä metsän toiseen osaan”, Landström jatkaa.
Varsinaiset kompensointimarkkinat syntyivät vuosituhannen alussa. Tuolloin projektien laatu oli hyvin vaihteleva, mikä johti useisiin skandaaleihin. Finnwatchin kesäkuussa 2021 julkaiseman artikkelin mukaan epäilyksiä kompensaatiojärjestelmää kohtaan ovat ruokkineet esiin nousseet väärinkäytökset. Järjestelmän monimutkaisuus ja erilaiset näkemykset toiminnan luonteesta ovat myös herättäneet kysymyksiä ja ihan oikeutetusti. Kyseessä on markkinajärjestelmä, jossa niin myyjät kuin ostajatkin ovat usein voittoa tavoittelevia yrityksiä eivätkä aatteellisia järjestöjä tai ilmastokuormastaan huolestuneita kansalaisia.
Järjestelmään luotetaan, koska sen halutaan toimivan.
ROBBIE WATT
Kun puhutaan tämän mittakaavan markkinavetoisesta ansaintajärjestelmästä, on väistämätöntä, että sitä käytetään häikäilemättä hyväksi. Kärjistetysti voisin sanoa, että laittakaa tililleni rahaa, niin istutan puun ja te voitte hyvillä mielin ajella marketeilla pillurallia. Todellisuudessa kaupunki istutti puun edellisellä viikolla ja minä käytin rahat kevytmieliseen elämään Kanarialla.
Järjestelmän toiminta on suurilta osin erilaisten sertifikaattien ja keskinäisen luottamuksen varassa. Edellä mainitussa Finnwatchin artikkelissa tämän kerrotaan näkyvän tutkija Robbie Wattin analysoimissa päästökompensaatioalan toimijoiden haastatteluissa. Niiden mukaan toimijat usein olettavat, että joku muu jossain muualla huolehtii siitä, että kompensaatio tapahtuu kuvitellulla tavalla. Watt puhuu ”kompensaatiofantasiasta”, jossa järjestelmään luotetaan, koska sen halutaan toimivan.
Samaisessa artikkelissa todetaan, että tavalliselle kansalaiselle päästökompensaatio voi olla helppo tapa yrittää lievittää esimerkiksi lentomatkustamisen aiheuttamaa ilmastohäpeää. Anteeksi kuinka? Väistämättäkin tulee tunne, että ihmisiä jopa painostetaan tuntemaan häpeää omista lomamatkoistaan, jotka he ovat raatamalla ansainneet. Pelkkä ilmastosta huolestuminen ei ole riittävä tunne, vaan sen lisäksi sinun on hävettävä ja kaivettava kuvettasi. Pienituloiset jäävät entistä useammin rannalle ruikuttamaan, kun muut kiertävät maailmaa. ”Pysykää köyhät kotona!” Liikkumisen rajoittamista tämäkin. Seuraava askel on varmaankin ilmastokaranteeni.
Finnwatchin artikkelissa mainitaan myös, kuinka kyseessä voi olla yrityksille ”helppo ja halpa tapa rakentaa ilmastoystävällistä imagoa esimerkiksi brändäämällä kompensoituja tuotteita hiilineutraaleiksi”. Näin palaamme jälleen bisneksen tekemiseen ilmastokysymystä keppihevosena käyttäen.
Jos valittavana on päästöjen vähentäminen tai kompensointi, on oma-aloitteinen päästöjen vähentäminen parempi vaihtoehto. Siitä ei tarvitse maksaa mitään, ja tulos on itse todettavissa. Tämän takia kompensointia syytetään usein anekaupaksi, jolloin ostetaan puhdas omatunto tekemättä itse asian eteen yhtään mitään. Jos haluat kompensoida, lahjoita vaikkapa suomalaisten ikimetsien suojeluun.
Tervetuloa Kanarialle, tulitpa sitten lentäen tai kävellen.
