Kun satunnainen matkailija tupsahtaa Suomi-Kerhon pohjakerrokseen, hän yllättyy näkemästään. On biljardipöytä, on sauna – ja on ihan oikea suomalainen kirjasto.
Tiskin takana istuva kirjastotätikin vaikuttaa pätevältä ja osaa vinkata kysyjälle kiintoisaa luettavaa. Vapaaehtoiset kirjastotädit ovat tehneet leipätyönsä muissa tehtävissä, mutta heitä yhdistää rakkaus kirjoihin.
– Jo pikkutyttönä viihdyin kirjastossa ja sain jopa hyllyttää kirjoja. Luen paljon, täällä Kanarialla on siihen aikaa. Kun Katariina Kiiliäinen aikoinaan kysyi minua töihin kirjastoon, pääsin vihdoin lapsuuteni unelma-ammattiin, iloitsee Raija Siekkinen.
Kirsti Erkkola nyökkää. Hän muistaa ahmineensa kouluiässä kymmenenkin kirjaa viikossa. Nyt tahti on maltillisempi
– Koko maailma avautuu kirjojen kautta, jos lukee monipuolisesti. Saa elää monta elämää. Vaikka en ole dekkarien ystävä, pidän esim. porilaisen Arttu Tuomisen dekkarisarjasta, jossa on psykologista syvyyttä.
Mistä kirjoja sitten saadaan? Usein Suomesta tai lentokentältä ostettu pokkari päätyy lukemisen jälkeen lahjoituksena kirjastoon. Mutta vankasta peruskokoelmasta löytyy jokaiselle jotakin: romaaneja, tietokirjoja eri aloilta, runoja, lastenkirjojakin.
Kaija Jäppinen on toiminut tämän talvikauden kirjaston vastuuhenkilönä. Hän naurahtaa, ettei pyörää ole tarvinnut keksiä uudestaan, sillä kirjasto on ollut olemassa yhtä kauan kuin Suomi-Kerho eli vuodesta 1978.
– Kerhon määrärahalla voimme ostaa jonkin verran uutuuskirjoja. Niihin me panostamme. Kesällä haalimme myös lahjoituksia eri tahoilta, ja syksyllä koko kirjasaalis pakataan matkalaukkuihimme. Suomi-Seuran kirjapaketti saapuu postissa. Iso kiitos heillekin, jotka kysyvät, mitä voisivat tuoda Suomesta tullessaan!
Marja Kiiskilää ilahduttaa uutuuskirjojen valikoima, johon kuuluu tuoreita Finlandia- ja Savonia-voittajia.
– Jos Suomessa saa varausnumeron 300, niin sama kirja voi löytyä uutuushyllystämme ja sen saa heti kahdeksi viikoksi. Asiakkaat ovat tosi tyytyväisiä, sillä monille lukeminen on tärkein juttu auringon ohella.
Kaija Jäppinen on huomannut reipasta kasvua lainaustilastoissa.
– Korona-aikana oltiin lainausmäärissä kaikkialla alhaalla. Nyt paperikirjat on löydetty jälleen. Kirjoja lainataan hyvin vilkkaasti. Kanarian talviasukkaat kokevat paperikirjat läheisiksi, ja kuulun itsekin siihen joukkoon.
Kirjaston kokoelma sisältää lähes 4000 teosta. Enempää ei mahtuisikaan. Osa kirjoista sijoitetaan aulakirjastoon, josta myös ei-jäsenet voivat ottaa lukemista mukaansa, ihan ikiomaksi.
Kaijalle kirjasto on kohtaamisten paikka. Lukemisen maailma yhdistää toisilleen vieraita ihmisiä, ja hienoja keskusteluja syntyy luontevasti.
– Mutta tänne saa tulla viettämään aikaa ja juttelemaan, vaikkei lainaisi mitään. Kirjasto voi olla myös yksinäisyyden torjuntaa.
Suomi-Kerhon lukupiiri toivottaa tervetulleeksi jokaisen, joka haluaa keskustella lukemastaan. Välillä pieni väittelykin virkistää: kirjoittavatko miehet eri tavalla kuin naiset? Se selviää lukupiirissä helmikuussa, kun Antti Tuurin tuotanto otetaan porukalla luupin alle.
”En lähde ulos ilman kirjaa”
Las Canterasin rantakatu vilisee turisteja. Hälinä ei haittaa penkillä istuvaa Hilkka Purasta, joka on uppoutunut kirjansa maailmaan.
– Kutsun tätä lukupenkiksi. Tässä on ihana lukea ja tässä näkee ihmisiä. En lähde koskaan kotoa ulos ilman kirjaa.
– Kun on kirja kassissa, siitä tulee turvallinen olo. Lapsena lievitin kirjoilla äidin ikävää hänen ollessa pitkään sairaalahoidossa.
Kysymys lempikirjailijasta on Hilkalle hankala, sillä heitä on paljon: Joel Haahtela, Tommi Kinnunen, Elisabeth Strout, Haruki Murakami…
– Mutta kirjastossa varon tyrkyttämästä asiakkaille omia suosikkejani! Tärkeintä on ottaa huomioon itse kunkin henkilökohtaiset mieltymykset.
Teksti: Liisa Seppänen
