Yhdysvaltain huumepoliisi DEA:n ja Espanjan välinen yhteistyö on mahdollistanut merkittävät takavarikot Atlantin reitillä, jonka varrella sijaitseva Kanariansaaret on joutunut sijaiskärsijäksi.
DEA:sta on tullut Espanjan turvallisuusviranomaisten ja verohallinnon tärkein liittolainen Atlantin reittiä pitkin tapahtuvan laajamittaisen huumekaupan torjunnassa. Pelkästään viimeisten kuuden kuukauden aikana DEA:n rooli on ollut ratkaiseva: Kanariansaarten lähivesillä takavarikoitiin 19 985 kiloa kokaiinia ja neljäkymmentä kiloa metamfetamiinia sekä pidätettiin yli sata henkilöä. Kun yhteistyötä tarkastellaan viimeisten 48 kuukauden ajalta, luvut ovat lähes kaksinkertaisia: 35 409 kiloa takavarikoituja huumausaineita ja 170 pidätettyä.
Käynnissä on eittämättä hedelmällisin vaihe DEA:n ja Espanjan sisäministeriön vuosikymmeniä jatkuneessa yhteistyössä. Yhdysvaltalaiset ovat auttaneet Espanjaa jo kauan, mutta vasta viime aikoina se on sijoittanut asiantuntijoita pysyvästi Espanjaan tutkimaan verkostojen yhteyksiä Kanariansaarille ja Galiciaan.
Kansainvälinen viranomaisyhteistyö on tuttua myös muiden maiden kanssa. Viime kesänä toteutettu Operaatio Sombra johti noin kahteenkymmeneen pidätykseen ja 3800 kilon kokaiinitakavarikkoon. Tuolloin Espanja turvautui muun muassa Europoliin, DEA:han sekä Kolumbian, Portugalin, Kap Verden, Ranskan ja Puolan poliisivoimiin. Operaation tavoitteena oli purkaa kolumbialais-brasilialainen verkosto, joka oli saanut jalansijaa huumausaineiden jakelussa Gran Canarian, Lanzaroten ja Fuerteventuran välillä. Takavarikoiduista kuudestakymmenestä ajoneuvosta yhdeksäntoista oli veneitä ja vesijettejä.
Atlantin reitti on aktivoitunut uudelleen pandemian jälkeen. Yhdysvaltoihin pääsy on nyt aiempaa riskialttiimpaa tiukentuneen kartellien vastaisen politiikan vuoksi, minkä seurauksena kartellit ovat suunnanneet katseensa Afrikkaan, josta on tullut uusi kanava Euroopan huumemarkkinoiden elvyttämiseen.
Pyrkiessään toimittamaan huumausainelasteja Afrikan mantereelle salakuljettajat törmäävät väistämättä Azoreihin ja Kanariansaariin, jotka eivät useinkaan ole lastien lopullinen määränpää. Yleisemmin lastit piilotetaan Länsi-Saharan rannikolle ja siirretään sieltä Sahelin reittiä Libyaan tai Gibraltarille. Seuraava vaihe on löytää sopiva hetki kuljettaa huumeet Antwerpeniin, Rotterdamiin tai Istanbuliin, joista avautuvat yhteydet koko Eurooppaan, Lähi-itään ja Aasiaan.
Kaikki yksityiskohdat punnitaan tarkasti: sääolosuhteet, viestintä, tullivalvonta, sotalaivojen liikkeet sekä tarvittaessa ilmiantajien ostaminen. Turvallisuusviranomaisten lahjontayritykset suurilla rahasummilla eivät ole poikkeuksellisia.
Huomattavien rahamäärien käyttäminen ei ole ongelma rikollisille, jotka liikuttavat huumeita tonneittain. Vaikka aluksen vuokraaminen miehistöineen maksaisi kaksi miljoonaa dollaria, investointi katsotaan varsin kannattavaksi, jos lasti saadaan markkinoille.
Satelliittipuhelinten, salattujen yhteyksien ja alusten naamioinnin lisäksi huumekauppiaat käyttävät sääasiantuntijoita ja uusinta teknologiaa ennakoidakseen Atlantin ylityksen olosuhteet. Usein salakuljettajat hyödyntävät Azorien matalapainetta, sillä myrskyjen aikana ja jopa yli viisitoista metriä korkeiden aaltojen lyödessä valvonta ei ole yhtä tarkkaa.
Riskialtis matka tehdään hinnalla millä hyvänsä, sillä määränpäähän pääsy ja lastin siirto pikaveneisiin on yksi viimeisistä etapeista ennen mantereen saavuttamista ja rahahanojen aukeamista.
Ainoa este on viranomaisten ja hallitusten välinen toimiva yhteistyö.
