Ranskalainen tutkimusmatkailija Jean de Béthencourt valloitti La Graciosan 1400-luvun alussa. Myöhemmin hän valloitti myös Lanzaroten ja Fuerteventuran sekä näiden jälkeen vielä El Hierron. de Béthencourtea kutsuttiin Kanariansaarten kuninkaaksi, vaikka hän toimi Espanjan kuninkaan, Henry III:n, alaisuudessa.
Vasta 26.6.2018 senaatin itsehallintoalueiden yleinen toimikunta tunnusti La Graciosan kahdeksanneksi asutuksi Kanarian saareksi, vaikkakin se on edelleen hallinnollisesti riippuvainen Lanzarotesta. Saarella on kuitenkin oma budjettinsa julkisia palveluja varten.
La Graciosa on Kanariansaarten pienin asuttu saari. Vuonna 2018 väkiluku oli vain hiukan yli 730. Väestö asuu noin 27 km² kokoisella alueella valkoisella kalkilla päällystetyissä taloissa. Saarella on kaksi asutuskeskusta: satamassa sijaitseva kalastajakylä Caleta del Sebo sekä vain loma-aikana asuttu kylä Pedro Barba. Pedro Barbaan on aikoinaan rakennettu saaren ensimmäinen asunto, mutta nykyään kylää hallitsevat ”hyväosaiset” lomailijat.
Tiestö on päällystämätöntä, hiekkaista ja kuoppaista, joten saaren kiertäminen onnistuu vain nelivetoisella safariautolla, polkupyörällä tai kävellen. Me kiersimme saaren jeepillä (3 tuntia) ja ajon aikana joutui tosissaan pitämään kiinni turvakaarista. Valokuvaaminen ei onnistunut vauhdissa, mutta onneksi kuski pysähtyi aina kun yritin kuvata.
Saarella on neljä vuorta, joista korkein on 266 metriä korkea Las Agujas. Muut ovat Montaña del Mojo (188 m), Montaña Amarilla (172 m) ja Montaña Bermeja (157 m). Montaña Amarilla on muodostunut keltaisesta ja punaisesta tuffista eli kivilajista, jonka raekoko jää kahden millimetrin.
Graciosan tärkeimmät elinkeinot ovat todennäköisesti turistipalvelut ja kalastus. Turistipalveluina löytyy venekierroksia toisille saarille, maastoautosafareita, polkupyörän vuokrausta sekä ravintola- ja majoituspalveluita ja yksi leirintäalue. Teollisuutta ei ole, joten jopa juomavesi ja sähkö toimitetaan naapurisaari Lanzarotelta.
Vesiurheilulajit kukoistavat, sillä saarta ympäröivät turkoosinväriset vedet ovat todella kirkkaat. Graciosassa näkee hyvin merenpohjan elämää jo snorklausvälineillä ja pidemmälle edenneet harrastajat voivat sukellella alueen läpi vuoden, sillä vesien keskilämpötila on noin + 18°C. Satamasta pääsee veneretkelle Alegranzan saarelle, jossa voi nähdä myös Kanariansaarilla harvinaisen punaisen hiekkarannan.
Graciosalla on monia todella upeita hiekkarantoja, joille pääsee joko veneellä, pyöräillen, kävellen tai vuokraamalla maastoauton kuljettajineen. Ehkäpä kaunein hiekkaranta on Playa de las Conchas, sillä sieltä näkyvät hyvin lähisaaret Montaña Clara sekä Rogue del Oeste. Rannikon virtaukset voivat olla hyvinkin vaarallisia, joten annettuja ohjeita on syytä noudattaa.
Parque Natural del Archipiélago Chinijo
Chinijon saariston luonnonpuisto perustettiin vuonna 1986, ja se on yksi suurimmista biologisista monimuotoisuutta edustavista suojelualueista Espanjassa ja on samalla Euroopan suurin (46 263 ha) suojeltu merialue. Suojelualueesta maa-alan osuus on 19,7% (9112 ha). Tämä on myös lintujen erityissuojelualuetta, johon La Graciosa kokonaisuudessaan kuuluu.
Erityiset maanpinnan muodot ja maaperän rakenne tekevät suojelualueesta luonnonkauniin. Samalla se mahdollistaa monien uhanalaisten tai suojeltujen lajien esiintymisen ja lisääntymisen luonnonpuistossa. Näitä alueita edustavat Famara-kalliot ja Jable-tasangot Lanzarotella sekä kaikki luodot ja saaret sekä merikivet Lanzaroten pohjoispuolella.
Saaret ovat erittäin kuivia ja karuja, joten kasvillisuus maanpäällisissä osissa on lähinnä eri jäkälälajeja. Lajeja on yli 400 ja niistä osa on endeemisiä. Merenpinnan alla kasvaa arvokasta merileväkasvustoa. Niitä on tähän mennessä luetteloitu 304 ja ne edustavat Kanariansaarten kaikista merenalaisista kasveista 53 %.
Maanpäällisissä osissa näkyvä eläimistö koostuu linnuista, joita ovat muun muassa eri ulappalajit, kuten ulappakeiju ja pikkuliitäjä, jotka jopa pesivät tällä alueella. Myös Euroopan suurin keltanokkaliitäjäpopulaatio pesii luodoilla. Populaation arvioitu yksilömäärä on 7500–10 000 lintua. Petolinnuista voi nähdä esimerkiksi välimerenhaukan, kalasääsken tai pikkukorppikotkan. Lisäksi alue on muuttolintujen suosima levähdyspaikka, jolloin yksilöiden määrä voi liikkua useissa kymmenissä tuhansissa, ellei jopa suuremmissakin määrissä. Saarilla ja luodoilla esiintyy lisäksi matelijoita, lähinnä liskoja ja gekkoja, mutta myös selkärangattomia endeemisiä eläinlajeja.
Hienot rannat, läpinäkyvät kirkkaat vedet sekä upea merenpohja eivät jätä ketään kylmäksi. Jo muutaman metrin päästä rannasta voi tutustua yllättävän suureen merieläimistön monimuotoisuuteen. Eri meritähti-, siili- ja makkaralajit, ravut ja alueella luetteloidut 220 eri kalalajia voivat näyttäytyä pintasukeltajille. Keltaviivainen unelmakala saattaa aiheuttaa syöjälleen hallusinaatioita. Kerrotaan, että kohtaus iskee kaksi tuntia kalan syömisen jälkeen, ja pahimmillaan kestää jopa 36 tuntia.
Merialueen monimuotoisuuden seurauksena alkoi vuonna 1995 merenpohjan elvyttämis- ja kalavarojensuojelu-projektit. Tällöin rajoitettiin sekä virkistys- että ammattikalastusta. Myös veneilyä valvotaan ja rantautuminen on mahdollista vain La Graciosan saarelle. Muille saarille ja luodoille rantautuminen on kielletty eri eläin- ja kasvilajien suojelemiseksi.
Yksi suojeltavista lajeista on munkkihylje, joita arvioidaan olevan vain 400–500 yksilöä koko maailmassa. Tätä uhanalaista lajia yritetään palauttaa Rogue del Esteen, jossa on riittävästi hylkeen suvunjatkamiseen soveltuvia rauhallisia luolia. Tästä syystä on perustettu Espanjan tiukin suoja-alue, Reserva Marina Integral, joka on säteeltään mailin mittainen. Tällä vyöhykkeellä on kaikenlainen kalastus ja elävien lajien häirintä kielletty. Se on tarkoitettu vain tieteellistä tutkimusta varten ja alueelle pääsyyn tarvitaan Kanariansaarten kalastusministeriön (Consejería de Pesca del Gobierno de Canarias) lupa.
