Elävää musiikkia torven täydeltä ja pianon voimalla

Olli Iivonen (vas.) ja Osmo Palonen tutussa paikassa kerholla, nyt ilman soittimia. Kuva: Juha Hallenberg.

Las Palmasin Suomi-Kerhossa ei ole kuultu koko sen historiassa niin paljon elävää musiikkia, kuin viimeisen viiden vuoden aikana.

Las Palmasin Suomi-Kerhon lähes viisikymmenvuotisessa historiassa ei elävää musiikkia ole koskaan kuultu niin runsaasti kuin viimeisten viiden vuoden aikana. Kun kaksi musiikin taitajaa astuu lavalle, salintäysi yleisö voi olla varma siitä, että laatu riittää.

Osmo Palonen aloitti Lahdessa pianonsoiton jo nuorena poikana ja soitti ajan tavan mukaan bändeissä koko nuoruusvuotensa. Opiskelu Sibelius Akatemiassa ja myöhemmin päivätyö saman talon hallinnollisissa tehtävissä pitivät musiikin lähellä. Jäätyään eläkkeelle Osmo pääsi toteuttamaan sydämensä ääntä eli soittamaan baarimusiikkia ja jatsia.

Suomi-Kerholla Osmo ihmetteli tanssi-iltojen runsautta ja ehdotti, voisiko jonkin illoista käyttää musiikin esittelyyn. Näin syntyi yhden oopperan ja yhden konsertin esittely kerhon jäsenille talvikauden aikana. Esittelyssä ovat sellaiset tuotannot, jotka toteutuvat Alfredo Krausen salissa tai Perez-Galdos -teatterissa samalla kaudella.

Osmo toimii myös kerhon eri tilaisuuksissa pianistina, kun tarvitaan cocktailmusiikkia, taustamusiikkia juhlaan tai säestystä vaikka joululauluihin. 

Olli Iivonen liittyi Imatran seurakunnan soittokuntaan ja sai instrumentikseen trumpetin. Siitä urkeni ura bändisoittoon ja myöhemmin Laivaston soittokuntaan armeijan aikana. Opiskelu Turun Yliopiston Musiikkitieteellisessä tiedekunnassa ja Turun konservatoriossa antoivat vankan ammatillisen pohjan. Päivätyö kului musiikkiliikkeessä ja musiikin ohjaajana Laitilan nuorisosoittokunnassa. Illat ja yöt venyivät keikoilla eri puolella Suomea. Varsinaisen päivätyönsä Olli teki risteilyisäntänä eri laivayhtiöissä kahden vuosikymmenen ajan. Samaan pestiin kuului soittaminen laivalla esiintyvien orkestereiden kanssa. Kaikki laivoilla esiintyneet suomalaiset huippuorkesterit ja solistit tulivat soittokavereina tutuiksi.

Kun Suomi-Kerho tarvitsi erilaisiin juhlatilaisuuksiin lippufanfaarin puhaltajaa, Olli pyydettiin apuun ja näin on jatkunut jo lähes pari vuosikymmentä. Kun kerhon kuoro tarvitsi uuden vetäjän tämän vuosikymmenen alussa, Olli otti haasteen vastaan ja pari vuotta myöhemmin kuoroa säesti Osmo. Kuoroyhteistyö on jatkunut siitä asti ja jokavuotinen kuoron keväinen matineakonsertti toimii opinnäytteenä. 

Vuosien saatossa Olli ja Osmo ovat toteuttaneet kahden miehen projekteina musiikillisia teemailtoja. Kerholla on kuultu merimieslauluja, latinalaista musiikkia, ranskalainen ilta, made in Finland, evergreenejä, vanhaa jazzia ja elokuvamusiikkia. Näissä illoissa Ollista kuoriutui myös laulaja flyygelitorven puhaltamisen lisäksi.

Viime syksynä tehty Beatles -teemailta vaati jo useampia esiintyjiä ja oli menestys. Suomi-Kerhon kaikkien aikojen suurin yksittäinen musiikkitapahtuma oli Ollin ideoima kantrimusiikin liveilta. Se vietiin läpi tänä vuonna tammikuun lopulla, kun illassa soitti ja lauloi Ollin ja Osmon lisäksi viisi muuta musiikin tekijää. Kerhon sali myytiin loppuun hetkessä, eivätkä kaikki halukkaat päässeet mukaan. Uusintailta toteutetaan tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Sali on jälleen loppuunmyyty.

Suomi-Kerhossa kaikki toiminta tapahtuu talkootyönä, niin myös musiikin tekeminen. Mikä saa jaksamaan palkatonta soittamista vuodesta toiseen. Samanlainen vastaus tulee kummaltakin muusikolta hyvin nopeasti: palaute yleisöltä ja se, että saa salin täyteen. Tyytyväiset kuulijat ovat voimavara, jolla soittaminen on jatkunut vuosia. Vanhaa sanontaa mukaillen: aplodeista muusikko elää. Samoin vapaus suunnitella ohjelmia oman näköisekseen. Kerhon hallitus on antanut hyvin vapaat kädet ohjelmien tekemiseen ja huolehtinut, että esimerkiksi äänentoisto on huippuluokkaa. Siihen on investoitu viime vuosina ja se on kannattanut.

Nuoruuden innolla alkuun

Sekä Ollin että Osmon ura alkoi koululaisbändeissä, joita 1960 -luvulla riitti. Orkestereiden taso oli vaihteleva ja pikkukaupungeissa keskinäinen kilpailu suosiosta oli kovaa. Olli soitti kitarabändissä, jota oli vahvistettu hänen soittamallaan tenorisaksofonilla. Poikien uran kohokohta oli, kun he pääsivät Kirkan orkesterin lämppäriksi.

Osmo keikkaili lukiovuosinaan joka viikonloppu ja sai ostettua keikkapalkkioilla Hammond-urut. Heidän huippuhetkensä oli pääsy The Renegades-yhtyeen lämppäriksi.

Voi niitä aikoja!

Teksti: Juha Hallenberg

Tagit:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *