Suomalaisturisteja vieraili Gran Canarialla talvikautena 2024–25 noin 114 000. Turistipäivät menevät usein kivasti aurinkoisilla rannoilla ja illat ravintoloissa, mutta tässä vaihtelun vuoksi kymmenen luontokohdetta, joissa kannattaa loman aikana käydä.
Maspalomasin dyynit
Ainutlaatuisen luontomiljöön tarjoavat dyynit kuuluvat Gran Canarian erityisiin suojelukohteisiin. Suojellun alueen pinta-ala on 404 hehtaaria ja se sijaitsee saaren eteläisimmässä kärjessä.
Kuninkaan asetuksella vuonna 1982 dyyneille julistettiin väliaikainen suoja, mutta jo viisi vuotta myöhemmin alue rauhoitettiin kansallisen edun nimissä kokonaan erityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Erityisyys johtuu ääriolosuhteista, joissa alueella elävät organismit ovat sopeutuneet elämään hyvin suolapitoisessa ympäristössä.
Suojelualuetta reunustavat vilkkaat turistikohteet, joiden vuotuiset kävijämäärät jatkavat kasvuaan. Suojelualueella liikkuvien turistien pitää pysytellä merkityillä poluilla. Ilmeisesti polultaan poikennut kulkija aiheutti alueella uhkaavan tulipalon kesäkuussa 2016, jolloin maata paloi kaksi hehtaaria.
Liikkuvat dyynit ja La Charcan laguuni ovat alueen luontosymboleja. Laguuni on arvokas lintu- ja kasvikohde. Liikkuvat dyynit taas kiinnostavat turisteja hienon, upottavan hiekan takia. Hiekalla joutuu tosissaan tekemään töitä valloittaakseen korkeimmat dyynit.
Los Tilos
Los Tilos de Moya on pieni 91,5 hehtaarin alue, jossa suojellaan Gran Canarian viimeisiä laurisilva-metsiköitä. Noin 500 vuotta sitten koko saaren huippuja peitti vastaava metsikkö. Laurisilva-metsää kasvaa Barranco El Laurelin molemmilla rinteillä noin 500 ja 800 metrin korkeudella merenpinnasta Moyan kunnassa.
Laurisilva-metsikkö on Kanariansaarten monimutkaisin ekosysteemi, jota kutsutaan myös fossiiliseksi metsäksi. Se kasvaa lämpimän ja kostean lauhkean ilmastovyöhykkeen alueella muistuttaen paikoin jopa viidakkoa (subtrooppinen pilvimetsä). Korkean metsän alueilla latvusto voi olla niin tiheää, ettei auringonvaloa juurikaan pääse aluskasvillisuuteen.
Tamadaba
”Valon leikki hauraan usvan keskellä, naavaisten puiden hiljainen liike, auringon ensimmäiset säteet… Onko tarua vai totta? Hetkellisesti sumun hälvetessä avautuu uskomattomia ja mielikuvituksellisia näkymiä täynnä oleva satumetsä ja aivan yhtä nopeasti maisema peittyy uudestaan sumuun. Sumussa naavaiset puut saavat lähes henkiolennon muodon ja sitten, yhtäkkiä, valo tuo metsän herkän kauneuden takaisin – Tamadaban suojelualue kertoo tarinaa.”
Luonnonpuisto Tamadaba kärsi maastopaloista elokuussa 2019, mutta on toipunut nopeasti vaurioistaan.
Rogue Nublo
Rogue Nublo on saaren tunnusmerkki, joka on kunnioitusta herättävä, järkälemäinen 65 metriä korkea laavatappi. Tappi on syntynyt, kun sitkeä laavavirta jäähtyy muodostaen ympärilleen kuoren. Aika ja eroosio ovat syöneet kuoren ja näin paljastaneet kivettyneen laavatapin. Rogue Nublo -vuoren on arvioitu olleen aikoinaan jopa kolmen kilometrin korkuinen, mutta on romahtamisen ja eroosion vaikutuksesta nykyisessä korkeudessaan.
Tietystä suunnasta katsottuna toinen kivimuodostelma näyttää sammakolta ja kolmas polvistuneelta fransiskaanimunkilta. Ehkä juuri tästä syystä paikalliset ovat pitäneet paikkaa pyhänä.
Morro de la Agujereada
Saaren huippuna pidetty Pico de Las Nieves sijaitsee 1949 metrin korkeudella. Huipulta voi sään salliessa nähdä aina Teneriffan Teidelle asti. Nykyiset tieteelliset mittaustavat ovat kuitenkin osoittaneet, että pitkään historiassa väitetty korkein kohta ei olisikaan Pico de Las Nieves, vaan aivan sen vieressä oleva Morro de la Agujereada, jonka korkeus olisi 1956 metriä.
Huipuille rakennettiin 1700-luvulla lumikaivoja, joihin kerättiin ja säilöttiin satanutta lunta. Lumi kuljetettiin Las Palmasiin, missä sitä käytettiin sairauksien, tulehdusten ja kipujen lieventämiseen sekä hyväosaisten asukkaiden juomien viilentämiseen.
Bandama
Bandaman kraatteri on syntynyt räjähdyspurkauksena 4000–5000 vuotta sitten. Kraatterilla on syvyyttä yli 200 metriä ja se on halkaisijaltaan kilometrin. Kraatteri näkyy upeasti Bandamavuoren huipulta (573 m), josta näkee myös saaren vanhimman kuninkaallisen golf-kentän. Hyvällä ja kirkkaalla säällä huipulta voi hahmottaa itäisimmät saaret Lanzaroten ja Fuerteventuran.
Tiesitkö, että Bandaman huipulla oleva rakennus oli saanut jo korkeimman oikeuden purkupäätöksen, joka kuitenkin kumottiin muun muassa sotahistoriallisista syistä? Rakennuksen sisälle rakennettiin vuonna 1943 Bunkkeri 43, joka olisi suojannut mahdollista maihinnousua länsirannikolta. Bunkkeriin voi vilkaista lasiseinämän läpi, joka on nykyisessä info-rakennuksessa.
Los Azulejos
Los Azulejos – sinivihreät kalliot. Neljätoista miljoonaa vuotta sitten hydrovulkaanisen toiminnan seurauksena syntyneet kalliot ovat saaren värikkäimmät ja komeimmat. Sadeaikana kalliota myöten virtaavat useat näyttävät, satojen metrien korkuiset vesiputoukset.
Arco del Coronadero
Kyseessä on 320 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva ainutlaatuinen rakenne, joka on yksi Gran Canarian suurimmista luonnonkaarista.
Vuonna 2009 Turcón-Ecologistas en Acción -kollektiivi teki geologisen tutkimuksen, jossa todetaan, että saaren kuuluisimmalla kalliokaralla on melko selvä eroosiotila. Tämä saa epäilemään sen vakautta, ja kaaren romahtaminen on mahdollista.
Acción-kollektiivi on pyytänyt San Bartolomen kunnalta ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä niin geologisen muodostelman säilyttämiseksi, kuin ihmisten turvallisuuden parantamiseksi. Minimissään pitäisi kieltää ihmisten kävely kivisillalla sekä meneminen varjoon kivisillan alle. Itse olen syyllistynyt molempiin, sillä luin tästä eroosiosta vasta hiljattain.
Barafonso
Barranco de Barafonso, tunnetaan myös nimellä Barranco de Las Vacas, on yllättävän huonosti tunnettu paikka, jossa veden kuluttamat sileät ja eriväriset rotkon reunat kertovat omaa tarinaansa. Reunamat ovat okran ja punaisen sävyiset, ja niistä voi helposti erottaa eri materiaalikerrokset paljain silmin.
Rotkouoma on ainoastaan 250 metriä pitkä ja muutaman kymmenen metriä syvä ja se päättyy kuivuneeseen vesiputoukseen. Sanat eivät riitä kertomaan tästä luonnon omasta värikkäästä muistomerkistä, joten se on itse nähtävä ja koettava.
Bufadero
El Bufadero on yksi erikoisista Atlantin salaisuuksista. Luonnonnähtävyys yhdistää vedenalaisen laavatunnelin kautta kaksi basalttiin muodostunutta allasta mereen.
Sopivan nousuveden yhteydessä pinta laskee ja nousee toista metriä muutamassa sekunnissa, joten pinta ”hengittää” todella näyttävästi. Hyvällä tuurilla voi nähdä jopa kymmenen metriä korkean vesihöyrysuihkun.
Alueella on liikuttava varovasti, sillä veden liike yllättää kokeneemmankin liikkujan. Vesi on imaissut ihmisiä mukaansa tuhoisin seurauksin, sillä et voi voittaa tuhansia litroja sekunnissa liikkuvaa merivettä. Lopputuloksena näissä tapauksissa on henkilön hukkuminen. Itsellenikin oli käydä köpelösti, kun altaasta pursuava vesi pääsi yllättämään. Otin kuvia auringonnoususta läpi pärskeiden, enkä osannut varautua vielä kaksi kertaa suurempaan aaltoon, joka lensi ylitseni kastaen minut ja kamerani täydellisesti. Kamera ei tykkää merivedestä ja niinpä se lakkasi toimimasta. Tuhannen euron vahinko oli kokonaan omaa syytäni.
Vasta tutustuttuaan Gran Canarian luontokohteisiin, ymmärtää tämän saaren olevan paljon enemmän kuin perinteinen rantaturistikohde aurinkovarjoineen ja drinkkeineen. Monimuotoinen, ainutlaatuinen luonto ja sen lukuisat nähtävyydet houkuttelevat palaamaan juuri tälle saarelle yhä uudelleen ja uudelleen.
