Artikkelikuvassa La Palman purkaus vuodelta 2021. Kuva: Kati Nillukka.
Kanariansaaret sijaitsevat Afrikan mannerlaatalla melko kaukana mannerlaatan reuna-alueista (600 km). Sijaintinsa johdosta ei ole olemassa yksimielistä tai tieteellistä näyttöä syistä, miksi ja miten saaret ovat nousseet merestä.
Maankuori koostuu kymmenistä mannerlaatoista, joiden paksuus on noin 100–150 km ja jotka liikkuvat hitaasti mutta jatkuvasti. Nämä kivilaatat voivat törmätä toisiinsa, ajautua toistensa päälle tai alle tai etääntyä toisistaan. Tällöin maaperä elää ja jyrisee, saattaa syntyä uusia poimuvuoristoja, valtavia rotkoja tai uusia saaria. Nämä muutokset tapahtuvat siis mannerlaattojen rajapinnassa. Miten Kanariansaaret ovat siis syntyneet, koska ne eivät sijaitse minkään mannerlaatan rajapinnassa?
Arvioiden mukaan yksi syy olisi mahdollisesti se, että Afrikan mannerlaatta olisi murtunut. Toinen on se, että Kanariansaaret sijaitsevat niin sanotun maankuoressa olevan kuumapisteen yläpuolella. Kolmanneksi syyksi arvellaan Kanariansaarten olevan luonnollinen jatko Pohjois-Afrikan Atlasvuoristolle. Nämä kaikki lienevät osallisia siihen, että saaret ovat merestä nousseet.
Vulkaaninen aktiivisuus alkoi Atlantin merenpohjassa noin 60 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu yhä edelleen. Itäisimmät saaret Lanzarote ja Fuerteventura kokivat päivänvalon noin 20,2 miljoonaa vuotta sitten ja läntisin saari, El Hierro, vasta 1,1 miljoonaa vuotta sitten.
Afrikan mannerlaatta elää ja muuttuu. On ennustettu, että mannerlaatta katkeaa Itä-Afrikan kohdalta noin 10 miljoonan vuoden kuluessa ja että alueelle syntyy uusi merialue.
Kanariansaarten historialliset tulivuorten purkaukset
Tässä yhteydessä historiallinen ajanjakso käsittää ajanlaskumme viimeiset 500 vuotta. Tuona aikana vulkaanista toimintaa La Gomeralla, Gran Canarialla eikä Fuerteventuralla ole havaittu lainkaan. Vulkaaninen toiminta on keskittynyt lähinnä Teneriffalle ja La Palmalle, mutta myös Lanzarotella ja El Hierrolla on ollut joitakin purkauksia.
Kanarian saarten historiallisia purkauksia tunnetaan yhteensä 16, joita pääsääntöisesti pidetään niin sanottuina hiljaisina purkauksina. Nämä purkaukset ovat aiheuttaneet 35 ihmisuhria, joista 24 on kuollut, 10 loukkaantunut ja 1 kadoksissa. Sen sijaan laavavirrat ovat aiheuttaneet mittaamattoman suuria tuhoja, jotka kohdistuvat elinkeinoon, asumiseen ja infrastruktuuriin.
Toista luokkaa on vuonna 1883 Indonesian saaristossa sattunut kenties maailman tuhoisin tulivuorenpurkaus. Krakatau-tulivuoren räjähdys oli arviolta 10 000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman atomipommi vuonna 1945. Yli 36 000 ihmistä kuoli yli 40 metrisiin tsunameihin ja kuumuuteen.
Saarikohtaisesti tarkasteluna La Palmalla huomion vie viimeisin Cumbre Viejan purkaus vuonna 2021. Se oli kestoltaan saaren historiallisen ajan pisin, 85 vuorokautta. Purkaus peitti maata alleen peräti yli 1200 hehtaaria (Copernicus-satelliitin mukaan 2998 ha) keskimäärin 12 metrin laavakorkeudella. Tämä purkaus aiheutti toistaiseksi myös suurimman evakuoinnin koskien yli 7000 ihmistä, joista yli 2000 menetti kaiken maallisen omaisuutensa. Purkaus on yksi Euroopan pahimmista viimeiseen sataan vuoteen. Laavavirrat tuhosivat yhteensä 1676 rakennusta, 370 viljelystä ja 74 kilomeriä tieverkostoa.
Teneriffalta voisi ottaa esimerkin vuosien 1704–1705 tulivuorenpurkauksista, jotka kaikki sijaitsivat fyysisesti toistensa lähistöllä. Tapahtui kolme peräkkäistä purkausta: Ensin purkautui Siete Fuentes 31.12.1704–4.1.1705, tätä seurasi Fasnian purkaus 5.–16.1.1705 ja kolmantena Afaron purkaus 2.2.–27.3.1705.
Lanzaroten purkauksista nousee itseoikeutetusti esille Timanfayan purkautuminen. Tämä on ylivoimaisesti laajin purkaus Kanariansaarten historialliselta ajalta. Purkaus alkoi 1.9.1730 ja päättyi 16.4.1736, ja oli kestoltaan 2055 vuorokautta. Laava peitti alleen 200 km² (lähes neljäsosa saaren pinta-alasta) ja päästöt olivat yhteensä peräti 3–5 km³.
Yaizan seurakunnan pappi kirjoittaa muistelmissaan näin:
”1.9.1730 klo yhdeksän ja kymmenen välillä maa yhtäkkiä avautui lähellä Timanfayaa. Ensimmäisenä yönä maan pohjista nousi valtava vuori, jonka kärjestä pääsi ulos liekit, jotka paloivat yhdeksäntoista päivää. Muutamaa päivää myöhemmin muodostui uusi kuilu ja laavavirta ryntäsi Timanfayan, Rodeon ja osan Mancha Blancan yli. Oksettava laava tuhosi ja hautasi alleen asuttuja paikkoja ja ne tuhosivat hetkessä Maretasin ja Santa Catalinan paikat. Syyskuun 11. päivänä purkaus uusiutui voimakkaammin, ja laava alkoi virrata. Santa Catalinasta se syöksyi Mazon yli, sytytti tuleen ja peitti koko tämän kylän ja jatkoi matkaansa merelle. Kuusi päivää laava virtasi merelle pitäen hirveätä metakkaa ja merelle päästyään suuri määrä kaloja kellui kuolleena vedessä.”
Voin vain kuvitella papin ajatuksia nähdessään vierestä luonnonvoimat, jotka peittivät alleen ainakin yksitoista kylää pakottaen asukkaat poistumaan alueelta.
El Hierron historiallisen ajan ainoa purkaus tapahtui vedenalaisena purkauksena vuonna 2011. Purkaus alkoi 10.10.2011 ja päättyi 5.3.2012. Historiallisista purkauksista vain Timanfayan purkaus oli tätä pidempi.
Purkauksen aikana väestö evakuoitiin useamman kerran ja päästettiin takaisin vulkaanisen toiminnan rauhoituttua. Myös saaren tunnelit olivat osan aikaa suljettuina maanvyörymien pelossa.
Entä tulevaisuuden purkaukset?
Teneriffan Teide on maailman kolmanneksi korkein tulivuori merenpohjasta mitattuna. Sen rakenne on komposiittimainen (stratotulivuori), joten räjähdyspurkaus ei ole poissuljettu. Ennakkotapaus on aiemmin mainittu maailman tuhoisin tulivuorenpurkaus Krakataulla. Myös se on stratotulivuori ja purkautui räjähtämällä.
Teide on maailman kymmenen seuratuimman tulivuoren joukossa, eikä mitään hälyttävää ole tiedossa. Voimme siis olla omalta osalta rauhassa. Historialliselta ajalta tiedämme, että vuosisadassa Kanarialla tapahtuu keskimäärin kaksi purkausta. Toivotaan, että ne olivat 2000-luvulla El Hierron ja La Palman purkaukset.
