Kanariandoggi on ollut Gran Canarian virallinen luonnonsymboli vuodesta 1991.
Nimensä mukaisesti rotu on peräisin Kanariansaarilta. Sen esivanhempina pidetään fuerteventuralaista majoreroa ja espanjandogeja (alano español), jotka olivat keskiajalla monikäyttöisiä työkoiria. Ne toimivat karjan paimentajina, osallistuivat suurriistan metsästykseen ja palvelivat vahti- ja suojelukoirina. Lisäksi niitä käytettiin härkätaisteluissa ja perinteisissä koiratappeluissa.
Rotu tunnettiin poikkeuksellisesta pelottomuudestaan, sillä se kykeni ottamaan kiinni suuria villieläimiä kuten karhuja, hirviä ja villisikoja. Myöhäiskeskiajalle saakka rotu oli myös aateliston suosiossa. Rohkeutensa ansiosta sitä käytettiin sotakoirana, eikä sen tehtävä rajoittunut pelkkään leirien vartiointiin. Koirille puettiin taistelukentällä piikikkäitä panssareita, ja ne lähetettiin vahingoittamaan vihollissotilaita ja heidän hevosiaan.
1500- ja 1600-luvuilla espanjandogit kulkivat valloittajien mukana Etelä-Amerikan retkillä. Kanariansaaret olivat Atlantin ylittäjille tärkeä pysäkki, minkä seurauksena koiria päätyi saarille runsaasti. Metsästys- ja taistelumahdollisuudet olivat saarilla vähissä, joten rotua käytettiin ensisijaisesti vahti- ja karjanajotehtävissä. Tämän johdosta jalostuksen painopiste siirtyi metsästysvietin ja tappeluhalukkuuden sijaan valppauteen, tasapainoiseen luonteeseen ja pitkään pinnaan. Näin syntyi presa canario, kanariandoggi, viralliselta kansainväliseltä nimeltään dogo canario.
Kanariandoggi on iso eläin, mutta luonteeltaan tasapainoinen, itsevarma ja suojelevainen perhettään kohtaan. Tällä jykevällä, lyhytkarvaisella koirarodulla on hieman kuutiomainen pää ja riippuvat korvat. Kansainvälisen koiranjalostusliitto FCI:n määritelmän mukaan urokset ovat 50–65 kiloisia ja säkäkorkeudeltaan 60–65 cm. Nartut ovat puolestaan noin 40–55 kiloisia yltäen lähes samaan säkäkorkeuteen, 56–61 cm. Yksi tunnetuimmista kanariandoggi-kenneleistä on Irema Curtó, jonka kasvatteja on tuotu myös Suomeen.
Lähteet: Zooplus.fi, Kennelliitto.
