Salto del pastor eli paimenhyppy, tai -loikka, on Kanariansaarilla harjoitettu perinteinen liikkumismuoto, jonka juuret löytyvät saarten paimentolaiskulttuurista.
Vanhoina aikoina paimenten täytyi liikkua päivittäin vaikeakulkuisessa maastossa hoitaakseen karjaansa. Helpottaakseen jyrkillä rinteillä liikkumista he käyttivät apunaan yleensä kanarianmännystä veistettyä pitkää puusauvaa.
Sauvan päässä on metallinen kärki, jota kutsutaan piikiksi (puya). Piikki taotaan teräväksi tai valmistetaan eläimen sarvesta, jotta se uppoaisi maaperään paremmin. Sauvaa käytettiin joskus myös aseena, kun paimentolaisryhmät taistelivat samoista laidunmaista.
Paimensauvasta käytetään eri nimiä eri saarilla – Gran Canarialla sitä kutsutaan nimellä garrote. Sauvan pituus vaihtelee maaston mukaan: rannikon lähettyvillä se on lyhyempi, kun taas saaren keskiosien vuoristoalueilla pidempi.
Varhainen historia
Historiallisia mainintoja paimenten hyppytavasta on lukuisia sekä alkuperäisasukkaiden että myöhempien kanarialaisten keskuudessa. Seuraavat esimerkit ovat Federación del Salto del Pastor Canario -järjestön keräämistä lähteistä:
- ’Normandy and Castile’ (1402–1405), viittauksia El Hierron aboriginaaleihin:
”Vedet ovat hyviä ja eläimiä on runsaasti: sikoja, vuohia ja lampaita. Siellä on suuria liskoja, kissan kokoisia, mutta ne eivät ole vaarallisia. Otimme kiinni neljä naista ja pojan. He ovat kauniita ihmisiä, miehet ja naiset, ja miehillä on käsissään suuria keihäitä, jotka eivät ole raudasta, sillä heillä ei ole rautaa eikä muitakaan metalleja.” - ’Azores and Portugal’ (1590), viittauksia La Palman saareen:
”He heittäytyvät alas keihään avulla, joka kulkee miehen vartaloa pitkin, kallistettuna niin, että sen ensimmäinen kolmannes osuu maahan tai kiveen teräsholkilla varustetulla kärjellä. Vaikka pudotus olisi kolme keihäänmittaa korkea, he laskeutuvat maahan niin kevyesti, että näyttävät linnuilta.” - ’Historia de la conquista de las siete islas de Gran Canaria’ – Andalusia (1590–1676), viittauksia Lanzaroten ja Fuerteventuran asukkaisiin:
”He olivat erittäin nopeita hyppäämään, ja se oli heidän tärkein harjoituksensa. Kaksi miestä otti pitkän seipään, toinen kummastakin päästä, ja nosti sen niin korkealle kuin jaksoi, ja se, joka onnistui hyppäämään sen yli, katsottiin parhaimmaksi.”
”Heillä ei ollut sodankäynnin taitoa, koska heillä ei ollut vihollisia, ja siksi heillä ei ollut aseita, vain sileitä, kolmen sormen paksuisia ja kolmen kyynärän mittaisia sauvoja, joita he voitelivat vuohenrasvalla, jotta niistä tuli kellertäviä. Näitä kutsuttiin banodeiksi ja tomasaqueiksi. Ne toimivat sekä aseina että apuvälineinä jyrkässä maastossa liikkumiseen.” - ’Antigüedades de las Islas Afortunadas de Gran Canaria’ (1604), viittauksia Teneriffan alkuperäisväestöön:
”He käyttivät paksuja keihäitä, joita he kutsuivat banoeiksi omalla kielellään. Ne tehtiin kuivuneen männyn sydänpuusta, ja kärki kovetettiin tulella, jotta se olisi tappavampi kuin teräs. He heittäytyivät alas jyrkiltä kukkuloilta keihäs kädessään, laskeutuen sen varassa kuin nuolena.” - ’Historia de las Siete Islas de Canaria – Las Palmas’ (1694), viittauksia Lanzaroten ja Fuerteventuran alkuperäisasukkaisiin:
”He olivat iloisia, laulavia ja tanssivia ihmisiä, jotka loikkasivat ja hyppäsivät pitkän sauvan avulla yli toistensa olkapäiden. Heidän aseensa oli villioliivipuinen keppi, jota he kutsuivat tececeksi.” - ’A Description of the Canary Islands’ – Lontoo (1764), viittauksia La Palman saareen:
”Talonpojat, erityisesti La Gomeran saarella, osaavat taidon hypätä kalliolta toiselle. He käyttävät pitkää keihästä, jonka päässä on metallinen holkki; kun he haluavat laskeutua ylempää alemmalle kalliolle, he asettavat keihään kärjen maahan, heittäytyvät sen varaan ja liukuvat sen myötä hitaasti alas.”
Paimensauvan osat
- Palo: Puusta tehty itse paimensauva, jonka avulla paimen liukuu rinteitä alas.
- Regatón: Sauvan pään metallinen tai luusta tehty piikki. Se isketään rinteeseen tukipisteeksi, jotta paimen voi liukua sauvaa pitkin alas kuin palomies konsanaan.
- Anilla: Metallinen rengas tai suojus sauvan toisessa päässä. Se estää puuta halkeamasta ja toimii koristeena. Joissakin tapauksissa anilla tehdään nahasta tai vuohen sarvesta.
- Puyas tai puyones: Regatónin kärjen osia, pituudeltaan 5–12,5 senttimetriä.
Kuva: www.saltopastorcanario.org
Regatónin pituus vaihtelee 14–38 senttimetrin välillä ja sen pituus on suhteessa koko sauvan mittaan. Sauvalla ei ole tarkkaa vakiomittaa, mutta pituus on yleensä noin 2–4 metriä riippuen maastosta: mitä jyrkempi maasto, sitä pidempi sauva.
Nykyisyys
Perinteistä liikkumismuotoa pidetään yllä järjestämällä paitsi näytöksiä, myös asialle vihkiytyneen järjestön tapahtumia ja salto del pastor -kursseja. Tapahtumia järjestetään niin kunnallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Lähteet: www.saltodelpastorcanario.org, www.theshepherdsleap.com, www.traditionalsports.org
